Posterous
Pirkka is using Posterous to post everything online. Shouldn't you?
Omakuva_thumb
 

Pirkka’s posterous

Small stories and opinions on digital life

Mediat rapauttavat nettimediat

Eilistä sähköpostikeskustelua töissä:

Viesti 1
HELSINGIN SANOMAT SÄHKÖISTYI
Helsingin Sanomat ilmestyy nyt digitaalisena näköislehtenä verkossa. Lehti julkaistaan verkossa Digipaper-muodossa, jonka on kehittänyt helsinkiläinen Mederra.

Kommentti 1
Tämä trendi on mun mielestä kyllä pitkä askel takaisin menneisyyteen. Taustalla lienee se, ettei tarvitse pitää yllä raskasta nettitoimitusta, kun hommat voidaan hoitaa samalla printtitoimituksella (=kustannussäästöt?? Vai miksi muuten tällaista tehtäisiin? Tietääkseni ei ainakaan muualla tehdäkään kuin Suomessa, vai tehdäänkö? Mitä mieltä olette näistä?

Kommentti 2
Täysin naurettavaa tuoda printtimedia printtinä nettiin.
- tässä voisi muutama käytettävyystutkimuksen tekijä naureskella partaansa
- sotii kaikkia perus käytettävyys teorioita vastaan

Kysyin Iltalehdeltä viime syksynä tästä tulevasta uudistuksesta, että onko heillä jotain tutkimuksia, johon he perustavat tämän näköislehden teon, eli ovatko tutkineet onko se järkevää, koska noin järjellä ajatellen ja ammattilasilta kysyttäessä sellaista ei missään tapauksessa tulisi tehdä nettiin.

He sanoivat, että tekevät sen koska kilpailijatkin ovat tehneet... Ei siis tiedolla vaan matkimisella eteenpäin.

Oma kommentti
Kaikkein pahinta on, että suuren suomalaisen mediayhtiön edustaja kehui uudistusta sillä, että "nyt printtimainokset näkyvät myös verkossa".

Jee. Pdf:t peliin. Kaikki lehdet vaan pdf:ksi ja ulos. Eipä tarvitse turhaan hyödyntää netin ominaisuuksia sun muuta. Sano minun sanoneeni: Perinteiset mediat pelaavat itsensä pikkuhiljaa itsensä ulos netistä.

> Lue vanhat kommentit Bloggerista

Loading mentions Retweet
Posted March 4, 2005 by Pirkka Aunola 
// 0 Comments

Blogit suomimediassa

Kiitos Blogilistan ja Tuija@X-Stagen törmäsin siihen, jota olen jo kauan kaivannut: Iso mediatalo on integroinut blogit omaan nettimediaansa.

Ensimmäisenä ehti YLE ja tarkemmin sanoen YLEX. Minähän olen erittäin pro-yleisradio ja ehkä juuri siksi minusta on hienoa, että kansallinen yleisradioyhtiömme on ottanut tässäkin asiassa aloitteellisen roolin. Kaupallisilta medioilta kun tuntuu puuttuvan rohkeutta katsoa hitustakaan kauemmas tulevaisuuteen kun puhutaan nettimediasta. Tärkeintä on vain se, että eetterissä on päättymätön hyvä meininki.

YLEX:hän on jo pitkään hyödyntänyt verkkokeskusteluita ohjelmanteossaan, välillä paremmalla ja välillä huonommalla lopputuloksella. YLEX:n pian aukeavilla uusilla verkkosivuilla yhteisöt ja blogit näyttävät olevan mielenkiintoisesti mukana.

Odotan innolla, miten tällainen lähestyminen ottaa tuulta siipiensä alle. Erityisesti odotan sitä, onnistuvatko YLEX:n toimittajat hyödyntämään uuden lähestymisen vieläkin paremmin ja tehokkaammin käytännön työssä.

Voisiko tästä jopa seurata Dan Gillmoren toitottamaa ruohonjuuritason journalismia?

Loading mentions Retweet
Posted March 3, 2005 by Pirkka Aunola 
// 0 Comments

Blogijuttua

Kuten edellisessä merkinnässä kerroin, lupasin kirjoittaa töihin lyhyen esittelyn blogeista. Tässä juttu on. Tavoitteena on antaa yleiskuvaa blogeista ja blogaamisesta, sekä mihin kaikkeen ne voivat vaikuttaa.

Juttu on tietenkin vain pintaraapaisu asiaan, mutta jostain sitä pitää aloittaa. Sitä paitsi, en yritäkään väittää, että olisin blogien suurasiantuntija. Asia vain kiinnostaa. :-)

- - -

Viime viikolla Sanoma Oyj:n toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen kertoi näkevänsä blogit merkittävänä osaksi yhtiön tulevaisuuden mediapalettia. Pentikäisen kiinnostus on enemmän kuin ymmärrettävää, sillä parhaimmillaan blogit toimivat nopeammin ja ketterämmin kuin perinteiset mediat: Saimmehan me suomalaiset lukea tiedot Aasian tsunamikatastrofissa kadonneista ja löytyneistä Hesaria nopeammin Sukellus.fi:n blogista. Mutta mitä blogit oikein ovat? Internetajan uusi kupla vai ensimmäinen internetin omista erityispiirteistä kasvanut julkaisumuoto?

Kotimaista Myrsky.net-blogia ylläpitävä Janne Jääskeläinen on määritellyt blogin seuraavasti: "Blogi on päiväkirjamainen tai muutoin kronologisessa järjestyksessä julkaistu sivusto, jossa merkinnät ovat omaan elämään läheisesti liittyviä tai kirjoittajaa muuten kiinnostavia aiheita. Blogi poikkeaa tavallisesta "kotisivusta" siinä, että sisältö päivittyy koko ajan, usein nopeallakin tempolla. Asiat ilmaistaan sellaisena kuin kirjoittaja itse ne kokee."

Jääskeläisen selkeä määritelmä tuo esille hyvin ne piirteet, jotka erottavat blogit perinteisistä verkkomedioista. Blogissa uusimmat jutut ovat aina ensimmäisenä sivulla, riippumatta siitä, onko uusin juttu tärkein vai ei. Blogit ovat myös selkeästi asenteellisia: kirjoittaja kertoo suoraan mitä mieltä on asioista. Blogissa voi ja lähestulkoon pitääkin piikitellä, pohdiskella ja provosoida täysin vapaasti. Siinä missä perinteisempi journalismi pyrkii objektiivisuuteen, blogi tuo esille enemmän kirjoittajan persoonaa ja asennetta. Tämän eron voi havaita hyvin selvästi esimerkiksi Guardianin blogisivustolla, jossa lehden toimittajat blogaavat sellaisella asenteella ja näkökulmalla, jota normaaliin uutiseen ei voi laittaa.

Yksi blogien merkittävästä piirteestä on se, että ne viittaavat usein toisiin blogeihin, verkosta löytyviin keskusteluihin tai muuhun mielenkiintoiseen verkkosisältöön. Kun esimerkiksi uusi tekninen tuote päätyy suositulle Gizmodon sivuille, se leviää sieltä eteenpäin toisiin blogeihin. Nämä blogien väliset ristiinviittaukset rakentavat verkoston, jossa tieto liikkuu nopeasti ihmiseltä toiselle. Mielenkiintoiset, tärkeät ja hauskat kuvat, tarinat tai filminpätkät kiertävät nopeasti ympäri maailman. Blogit joko lyttäävät tai ylistävät niin uudet tuotteet kuin elokuvatkin jo ennen kuin niistä ehditään kertoa perinteisimmissä medioissa.

Suurin osa blogeista on yksityisten ihmisten ylläpitämiä, mutta yhä useammin blogeja löytyy niin yritysten kuin tutkijoidenkin verkkopalveluista. Esimerkiksi Google on käynnistänyt oman bloginsa, jossa Googlen työntekijät voivat viestiä yrityksen asioista paljon perinteistä yritysviestintää vapaamuotoisemmin. Blogi voi avata uusia näkökulmia yrityksen toimintatapoihin ja kulttuuriin, henkilöihin lukujen takana. Kansainvälisessä toimitusjohtajablogaajien ryhmässä ei suomalaisia vielä näy, ryhtyisiköhän vaikka Sanomien Pentikäinen ensimmäiseksi?

Myös mediat blogaavat. Brittiläinen laatulehti Guardian aloitti oman nettibloginsa jo vuonna 2001. Ranskalainen Le Monde kutsui blogaajiksi toimituksen ulkopuolisia ihmisiä, jotka kommentoivat ajankohtaisia asioita, usein jopa Le Mondessa uutisoituja. Blogi laajentaa näin uutisten näkökulmaa: julkaistu uutinen ei olekaan lopullinen totuus, vaan ainoastaan yksi näkökulma uutisoitavaan asiaan.

Medioille kyse on myös paljon suuremmista asioista. Nopeasti julkaistavat blogit voittavat yhä useammin perinteiset mediat nopeudellaan. Internet avaa medialukutaitoiselle ihmiselle aivan uuden näkökulman uutisoitaviin asioihin, mutta tämänkin media voisi kääntää hyödykseen. Kansalaisjournalismin uranuurtaja Dan Gillmore kannustaa kirjassaan We the media muitakin journalisteja myöntämään, että heidän lukijansa tietävät yhteensä aina paljon enemmän kuin he. Jos mediat ottaisivat lukijansa, kuulijansa ja katselijansa yhä tärkeämmäksi osaksi uutisprosessiaan, uutisistakin tulisi uskottavampia ja parempia, Gillmore uskoo. Blogit voivat olla yksi väline matkalla kohti tätä maalia.

Blogi on siis julkaisumuoto, jota hyödyntävät niin yksityiset, yritykset kuin mediatkin, mutta vasta Bloggerin ja Soneran Omasaitin kaltaiset julkaisupalvelut ovat vapauttaneet ihmiset julkaisemaan verkossa. Blogien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, kun blogaajan ei ole enää tarvinnut koodata blogiaan itse html-kielellä. Blogien julkaisupalvelut mahdollistavat omien mielipiteidesi nopean ja helpon julkaisun ulos bittiavaruuteen. Vasta nämä julkaisupalvelut ovat tehneet verkosta aidosti kaksisuuntaisen median: kenellä tahansa voi olla nyt oma media.

Parhaimmillaan blogit toimivat myös erinomaisena tapana luovia verkon suuren tietomäärän keskellä. Siinä missä useimmat suomalaiset blogit ovat perinteisiä verkkopäiväkirjoja, maailmalla blogit keskittyvät useammin tietyn aihealueen ympärille. Ruohonjuurijournalismi, uudet kännykät, kutominen, internetmarkkinointi - lähes kaikesta on jo oma blogi. Poimi itseäsi kiinnostava aihe ja etsi sitä käsittelevä blogi vaikka Blogwisesta. Parhaimmat blogit tarjoavat mielenkiintoisesti jäsennellyn ja, kiitos ristiinviitausten, aina ajankohtaisen näkökulman itseäsi kiinnostavaan asiaan.

Vaikka yksittäinen blogi saavuttaakin vielä selvästi isoja verkkomedioita pienemmän lukijamäärän, blogien kokonainen verkosto yltää jo ympäri maapallon. Blogaajat ovat verkkomaailman edelläkävijöitä, jotka päättävät esimerkiksi sen, mikä mainos on tarpeeksi hauska, jotta sitä tulisi lähettää eteenpäin tai mikä kampanja on niin falski, ettei siitä voi vaieta. Viestintä- ja markkinointiammattilaisille tämä on suuri haaste, sillä yhä useammin kuluttajat synnyttävät puheenaiheet, eivät yritykset ja perinteinen media.

Loading mentions Retweet
Posted March 1, 2005 by Pirkka Aunola 
// 0 Comments

Blogaamisen ytimestä

Lupasin koostaa töihin peruspaketin blogeista, niihin kun yhä useampi törmää netissä. Itse en ole missään nimessä blogaamisen ammattilainen. Pistin tämänkin blogin pystyyn siksi, että voisin hieman tarkemmin tutkia ja miettiä, mikä blogaamisesta tekee juuri Sen Jutun.

Nyt minulla on määrittelyongelma. Kun aloin koostaa materiaalia, törmäsin kirjoissa ja netissä erilaisiin määrittelyihin ja nyt en todellakaan tiedä, onko blogi vain julkaisumuoto, onko se asenne vai onko se oma mediansa? Vai onko sillä mitään väliä?

On koulukunta, joka pitää blogien lajityypille merkittävimpänä piirteenä sen muotoa: Uusimmat jutut aina ensimmäisenä sivulla ja juttujen merkittävimpänä sisältönä linkit muualla netissä olevaan sisältöön (en ollut aikonut sisällyttää tähän blogiin linkkejä minnekään, mutta nyt täytyy harkita asiaa uudelleen).

Toisten mielestä blogien merkittävimpänä piirteenä tulisi pitää niiden asennetta. Se mikä erottaa blogin perinteisimmistä verkkomedioista on selkeä asenteellisuus. Sen sijaan, että blogi pyrkisi journalistisen objektiivisesti tarkastelemaan asioita, se kertoo suoraan mitä mieltä kirjoittaja on asioista. Blogi voi piikitellä, pohdiskella ja provosoida, hyvinkin vapaasti.

Blogaamisen ydin on lienee jotain näiden väliltä. Blogi syntyy sen muodosta ja sisällöstä. Se linkittää asioita ja niiden välisiä suhteita. Parhaat blogit toimivat jatkuvasti kasvavan mediahälyn suodattimina. Henkilökohtaisina kollektiivisilmälaseina maailmaan.

Loading mentions Retweet
Posted February 22, 2005 by Pirkka Aunola 
// 0 Comments

Laajakaistan voittokulku

On taas ne viikot. Jokainen itseään kunnioittava laajakaistaoperaattori tarjoaa oman liittymänsä hintaan 19,90 euroa kuussa. Mainokset toitottavat hintaa ja pienellä präntillä tuon halvimman liittymän nopeutta. Nopeutta, jota monissa maissa ei saisi edes kutsua laajakaistaksi.

Liikenne- ja viestintäministeriön ylläpitämästä Laajakaista.info-palvelusta näkee, että laajakaistabuumin aivan kovin vaihe alkaa olla jo takanapäin. Jos jo ennen joulumarkkinoita 700 000 taloudella oli kotonaan laajakaistaliittymä, on luku lienee nyt jo lähempänä 800 000.

Saturaatiopiste lähestyy pikkuhiljaa ja mitä tarjoavat suuret operaattorit omien sanojensa mukaan (suorat lainaukset verkkopalveluista)?

DNA
"Kiinteähintainen dna Laajakaista tarjoaa kaiken sen, mitä netissä kulkija tarvitsee: alueellisen laajakaistaliittymän ja dna Internet -palvelut."

Elisa
Elisa ADSL -yhteyksistä voit valita käyttöäsi vastaavan nopeuden, jota voit päivittää tarpeidesi mukaan. Nopeilla yhteyksillä suurtenkin tiedostojen lähettäminen ja vastaanottaminen on vaivatonta. Yhteyden nopeus on taattu, koska käytät omaa kaistaa. Se on riippumaton kellonajoista tai muista netin käyttäjistä.

Sonera
Laajakaista on modeemia ja ISDN:ää huomattavasti nopeampi internetyhteys. Kiinteän kuukausimaksun ansiosta myös käyttökulut pysyvät hallinnassasi.

Jos hieman jaksaa nähdä vaivaa, löytää sivuilta tiedot lisäpalveluista - jotka nekin ovat kaikilla lähes samat: sanakirja, tietosanakirja, kotisivutilaa ja joskus jopa virussuoja (luulisin sen kuuluvan jo peruspakettiin, mutta ei...).

Onko todellakin niin, että meitä kuluttajia kiinnostaa vain hinta? Entä jos joku tarjoaisi jotain muuta sisältöä omille laajakaista-asiakkailleen (tiedän, että Soneralla on joitain laajakaista-tv-palveluita, mutta entisenä Soneran asiakkaana voin myös sanoa, ettei niihin kovin aktiivisesti ohjata, sillä en niitä edes koskaan kunnolla löytänyt)? Opeta ihmiset katsomaan vain hintoja ja ihmiset katsovat vain hintoja.

Ettei tässä vaan taas kävisi niin, että muutaman hetken kuluttua operaattorit aloittavat puheen siitä, kuinka (tällä kertaa laajakaistan, viimeksi matkapuheluiden) hinnat ovat jo aivan liian matalia, eikä näillä hinnoilla voi palvelua kehittää.

Maailmalla operaattorit ovat jo partneroituneet vuosikausia muiden toimijoiden kanssa ja rakentaneet omista laajakaistapalveluista täyden palvelun viihdekeskuksia, joka tarjoaa asiakkaille oikeasti lisäarvoa.

Kuka ties meillekin pamauttaa joku kansainvälinen laajakaistaoperaattori, joka tarjoaa asiakkailleen leffoja ladattavaksi, mp3:sia tietyn kappaleen kuukaudessa, ilmaisia jalkapallo-otteluita ja formulakisoja sun muuta mukavaa. Heitetään kaupan päälle vielä lapsilukko ja Salaiset elämät -jaksoarkisto, niin palvelu on varmasti perusperhettä kiinnostava.

Minä voisin maksaa siitä vaikka 29,90 euroa kuussa. Nykyiset palvelut kun ovat hädin tuskin edes 19,90 euron arvoisia.

Loading mentions Retweet
Posted February 21, 2005 by Pirkka Aunola 
// 0 Comments

Ekonomin työpäivä

Työkaverini Teija oli pakertanut koko päivän excel-taulukoiden kanssa. Yritin kannustaa häntä ja kertoa siitä, kuinka luvut ovat oikeasti mielenkiintoisia, jos niihin olisi vain aikaa perehtyä.

Vastaukseksi sain sähköpostiini linkin ja viestissä kerrottiin vain, ettei ole ekonomin koulutus mennyt hukkaan.

Katso vaikka!

Osaako ekonomi nauraa itselleen, kysyy humanisti. :-)

> Lue vanhat kommentit Bloggerista

Loading mentions Retweet
Posted February 21, 2005 by Pirkka Aunola 
// 0 Comments

Oikeaa palautetta

Tammikuun lopussa olin menossa myöhään sunnuntai-iltana junaa vastaan. Ennen kuin ehdin lähteä asemalle, sain tekstiviestin, jossa minulle kerrottiin, että turha tulla junaa vastaan ainakaan sovittuna aikana: veturi oli hajonnut. Lyhyen tekstiviestivaihdon jälkeen vastapuolen kännykästä loppui akku, enkä koskaan saanut tietää, milloin juna todellisuudessa saapuisi Helsinkiin.

Oli talvi. Oli pakkasta. En halunnut lähteä asemalle palelemaan, joten päätin katsoa netistä tietoa muuttuneista aikatauluista.

VR:n verkkopalvelusta ei ollut paljoa iloa. Olisin kyllä pystynyt latamaan pdf:nä kaikki mahdolliset juna-aikataulut, mutta tässä tilanteessa niistä ei ollut iloa. Minua ohjattiin soittamaan VR:n maksulliseen puhelinpalveluun - sääli vain, että se palveli pelkästään kello 22 saakka. Kello oli muutaman minuutin yli iltakymmenen.

Näin siis toimii nykyaikainen VR. Päätin lähettää heille palautetta asiasta ja kysyin, miksi aikataulutiedotteita ei voisi laittaa nettiin tai mobiilin jopa (se nyt olisi ehkä vähän liikaa pyydetty, mutta silti).

Vastausta en saanut heti. En edes sitä käsittämätöntä Kiitos palautteestasi, se on meille ensisijaisen tärkeää palvelumme kehittämiseksi -vakiolitaniaa, jonka lopussa luvataan vielä palata asiaan (arvaa vaan, palaavatko).

Sain reilun puolentoista viikon kuluttua vastauksen. Ihan oikean vastauksen. En tiedottajalta tai markkinointiviestinnän ammattilaiselta, vaan mitä ilmeisemmin juuri siltä ihmiseltä, jonka työnkuvaan häiriötiedottaminen kuuluu.

Kiitos palautteestanne

Toivoitte verkkopalveluumme tietoa myöhässä olevista junista sekä kerroitte aikataulumuutoksia olevan hankala saada mistään ilta 22 jälkeen..

Pahoittelen, että junaliikenteen aikataulunmukaisen kulun poikkeustiedottaminen ei ole tällä hetkellä mahdollista Internet-sivuillamme reaaliaikaisena palveluna.

Puhelinpalvelu palvelee kylläkin kattavasti päivittäin 7 - 22 välisenä aikana, mutta vain iltaan 22 saakka. Tällöin on mahdollista henkilökohtaisesti tiedustella yleisesti tai junakohtaisesti junaliikenteen poikkeustietoja. Asiakasneuvojalla on tietokonepohjaisesta junaseurantasovelluksesta mahdollista katsoa hieman tilanteesta riippuen junayhteyden todellinen lähtöaika tai arvioitu aika. Tiedot järjestelmään syöttää junaohjauksen henkilöt. Aikataulunmukaisen junaliikenteen poikkeustiedottaminen suoritetaan myös näiden junasuorituspaikkojen henkilöstön toimesta asemakuulutuksin. Suuremmilla asemilla myös informaatiotauluihin merkitään junan arvioitu saapumis- tai lähtöaika poikkeustilanteissa mahdollisuuksien mukaan aikataulunmukaisen ajan lisäksi.

Häiriötilanteiden tiedottamisen tärkeys myös Internetin välityksellä on tiedostettu myös VR:n Henkilöliikenteen www-sivuista vastaavilla tahoilla. Valitettavasti tässä vaiheessa ei ole mahdollista kertoa mitään tarkkaa aikaa, milloin aikatauluhäiriöistä tiedottaminen verkkopalvelussamme on mahdollista.

Uutisiin ja muuhun mediaan suuremmista poikkeustilanteista sekä ratatöistä laaditaan tiedotteet erikseen.

Palaute välittyy Internet-sivujemme sisällöstä vastaaville palaute-profin välityksellä, minkä lisäksi kehitysehdotuksesta tieto on mennyt puhelinkeskustelun yhteydessä Internet-sivujemme päätoimittajalle. Hän kertoi, että kehityshanke tässä mainitussa asiassa on vireillä, mutta mitään päivämäärää tuotantoonotosta häiriötiedottamisen sovelluksen Internet-versiosta ei voi tässä vaiheessa luvata.

Ystävällisin terveisin
Vesa Viuhkonen

Kiitos VR vastauksesta palautteeseeni. Vaikka sen saaminen kestikin, niin se sentään saapui perille, minulle.

Se on jo paljon enemmän kuin monella muulla kotimaisella yhtiöllä, joiden verkkopalveluiden palautelomakkeet ovat kuin mustia aukkoja. Heitä sinne kysymys ja vastausta et varmasti saa.

> Lue vanhat kommentit Bloggerista

Loading mentions Retweet
Posted February 4, 2005 by Pirkka Aunola 
// 0 Comments

Uutta tekniikkaa

Astma ei ole mukava asia, varsinkaan jos olet pieni lapsi. Astmalääkkeen sisäänhengittäminen on monelle suurta piinaa, mutta onneksi ratkaisuksi on nyt kehitetty Funhaler.

.

Avaruusaluksetkin ovat jo ehtineet Marsiin, mutta vasta nyt lasten astmapiippu on hassun värinen, päästelee hauskoja ääniä ja vilkkuu ja välkkyy.

Kerrankin uutta tekniikka, joka totta tosiaan on avuksi!

Loading mentions Retweet
Posted January 25, 2005 by Pirkka Aunola 
// 0 Comments

Amerikkalainen versio

Canal+ pyörittää tällä hetkellä ohjelmistossaan Kingdom Hospital -sarjaa, joka on amerikkalainen versio Lars von Trierin tv-sarjasta Riget.

Katsoin Rigetin uudestaan viime vuoden lopussa ja huomasin, että aika on ollut sille armollinen. Vuonna 1994 tehdyn sarjan alkutunnus näytti hämmentävän nykyaikaiselta tosi-tv-pastissilta ja itse kertomus on hieno sekoitus kieroa kauhua ja kummaa huumoria. Jättikokoisen vauvan syntymä oli vielä yhtä järisyttävä kokemus kuin ensimmäisellä kerralla.

Rigetin jenkkiversio Kingdom Hospital saa aikaan vain myötähäpeää. Se ei herätä mitään muuta kuin korkeintaan kysymyksen siitä, miksi amerikkalaisten täytyy tehdä kaikista hyvistä tv-sarjoista ja elokuvista oma, amerikkalaistettu versio.

Yhtään järkevää vastausta en osaa tuohon kysymykseen antaa. Opin kuitenkin tänään Ateneumin Edelfelt-näyttelyssä, että vesitetyillä amerikkalaisilla versioilla on takanaan yllättävän pitkä historia ajalta jo ennen elokuvia ja televisiota.

Vuonna 1879 Edelfelt maalasi tunnetun taulunsa lapsen ruumissaatosta.

Suomessa Edelfeltiä moitittiin siitä, ettei lapsen äiti näyttänyt surevan tarpeeksi näkyvästi. Taulu oli vakavaan aiheeseen nähden aivan liian valoisa, ja sitä paitsi, lapsen arkku oli esteettisistä syistä aseteltu hyvin epäkunnoittavaan asentoon.

Eräs amerikkalainen taiteen ystävä näki tämän teoksen ja ihastui siihen. Hänen mielestään se oli kuitenkin amerikkalaiseen makuun aivan liian synkkä, ja käsitteli aihetta, josta kunnon jenkki ei haluaisi taulua maalattavan.

Vuonna 1880 hän tilasi Edelfeltiltä uuden taulun.

Taulussa on täysin sama sommittelu kuin ylläolevassakin. Paitsi että pieni arkku on poistettu kuvan keskeltä. Lapsi ei olekaan kuollut, vaan hän on äidin sylissä. Poissa ovat kärsivät katseet ja surumieli.

Suomalaisen järvimaiseman läpi lipuu amerikkalaisen kelpuuttama ristiäissaattue, hautajaissaattueen vesitetty amerikkalainen versio.

Loading mentions Retweet
Posted January 25, 2005 by Pirkka Aunola 
// 0 Comments

Liikkuva kuva valtaa verkon

Kaikki siitä ovat kirjoittaneet viime kuukausina. Media Daily News'in sanoo, että siinä missä internetvuosi 2004 jää historiaan hakusanamainonnan vuotena, tulee vuosi 2005 olemaan netissä liikkuvan kuvan aikaa.

Ymmärtäähän sen maalaisjärjelläkin.

Laajakaistan käyttäjämäärät kasvavat joka kuukausi huikean paljon. Nopeampi yhteys mahdollistaa monia sellaisia asioita, jotka modeemilla jäivät vain unelmiksi. Yksi näistä asioista on filkkamainonta verkossa.

TAPAUS 1: Järkevä media
Erään suuren suomalaisen verkkopalvelun edustaja kertoi, että yli 80 % heidän palvelunsa käyttäjistä on jo laajakaistayhteyden päässä. Tämä oli heidän mielestään selkeä syy siihen, että he halusivat päästä testaamaan videomainontaa kunnolla jo vuoden 2004 aikana. Ymmärtäähän sen maalaisjärjelläkin.

TAPAUS 2: Ahne media
"Videobanneri on erikoisratkaisu, josta veloitamme 20% lisämaksua," minulle kerrottiin suuresta suomalaisesta portaalista.

"Miksi meidän pitäisi maksaa lisää siitä samasta tilasta, jonka muutenkin ostaisimme, ja vain siksi, että käyttäisimme mainostilassa hyödyksemme juuri niitä asioita, jotka internet mahdollistaa, eli liikkuvaa kuvaa ja ääntä," minä heitin pallon heille. Sitä paitsi, mainos olisi pyöritetty omalta palvelimeltamme, eikä näin ollen olisi rasittanut lainkaan heidän palvelintaan.

"Koska se on sellainen ratkaisu, jota ei yleensä käytetä," oli vastaus. Ymmärtäähän sen maalaisjärjelläkin.

En siis osta pelkkää mainostilaa, vaan ostan mainostilan ja maksan vielä sen päälle siitä tekniikasta, jolla mainokseni teen. Samaa upeaa logiikkaa käyttäen minun pitäisi myös saada ostaa TV-mainontaa halvemmalla, jos käyttäisin omassa mainoksessani vain mustavalkoista pysäytyskuvaa.

Mediat, herätys. Maailma muuttuu.

Loading mentions Retweet
Posted January 25, 2005 by Pirkka Aunola 
// 0 Comments